Noni. Tänään on ollu kivempi päivä kun eilen. Paitsi että eilen oli kivempi kirjottaa, ku oli oma kone ja ääkköset, jotka tällä hostellin koneella tuottaa päänvaivaa.
Tänään heräsin kylmyyteen ja nousin joskus kasilta aamulla, menin suihkuun lämmitteleen, ja sit menin aamupalalle. Se oli semi vaatimaton, mut ilmanen, ja eihän tää mikään hotelli oo, vaan erittäin loistokas hostelli. Tääl vois asua. Se olis noin 240 euroo kuussa. Ei paha. Toi kuuden hengen dormi missä oon nyt, on joku 42 pesoo yöltä.
Aamiaisen jälkeen pakkasin mun kimpsut ja tsekkasin ulos. Jätin kamat säilöön noille respan tyypeille ja tulin tähän dataileen. Sit kattelin vähän kämppiä ja espanjankursseja. Kyllähän niitä on molempia kuin pilvin pimein, mut haluan selvitä mahdollisimman halvalla maksimoiden samalla kokemuksen täällä.
Onnen maksimointi, se on kyllä kautta vuosien ehkä ollut se mun pahin ongelma ja este siihen että eläisin hetkessä ja olisin onnellinen. Ehkä mä sen taidon opin täällä rajattomien mahdollisuuksien kaupungissa, jossa voi joko jahkailla ikuisesti toisten juttujen perään kun mitä tekee just parhaillaan tai sit vaan olla tyytyväinen siihen mitä tekee ja olla onnellinen...
Sit ku kirjauduin sisään dormiin joskus neljän maissa, menin sinne kääntyyn ja lähdin vähän tutkiin kaupunkia. Nyt tajusin ottaa kunnon talvivarustuksen ja villasukatkin jalkaan (jotka on mulla juurikin nyt kans), jottei tulis kylmä. Sit menin käymään Galeria Pasificossa, se on semmonen iso ostoskeskus tossa vieressä. Siellä sit söin pihviä. Taas olin vähän pihalla. Kai se pitää espanjaa lukee tossa kohta, kun en hemmetti ostaa ees sanoo että tota porkkanaraastetta tosta. :D Sama kaupassa ku en osannu sanoo että juustoa.
Samalla kun kävelin tuol kaupungilla, mietin sitä et kuinka sekavaa täällä kaikki on; kadut hajoaa käsiin, puolet ihmisistä elättää itsensä ojentamalla kättään täällä keskustasa, ja kaupanteko- ja työkulttuuri on kaiken kaikkiaan tosi epärationaalista kun mennään eteenpäin semmosella nepotismi-tinkaaminen-mañana -akselilla. Mut kai tää käy näiden paikallisten järkeen ihan totaalisesti. Vähän sama kun se, ettei miehet ja naisetkaan ymmärrä toisiaan, mutta oman sukupuolen edustajia kaikki ymmärtää usein paljon paremmin.
Sit kun tulin tuolta kaupungilta, tuli mun tähtihetket: eka vaihdoin pari sanaa pojan kanssa joka on kotosin Meksikosta, ja sit tapasin mun huonekaverin, joka on täältäpäin vissiin kotosin. Siltä vois kysellä kaikkia vinkkejä. Sen kans me juteltiin joku viis minuuttii, mut oli ihan loistavaa puhua espanjaa. Ja sit se sano et osaan hyvin siihen nähden et oon opiskellu vasta kolme kuukautta.
Kellohan on nyt siis vasta 19.17, eli ilta on vielä nuori. Voisin vaikkapa opiskella espanjaa ja vaan luuhata täällä hostellilla. Toisaalta tää hostelli mainostaa jotain Pub Crawl Buenos Airesia, joka on tuol Palermossa viel kaiken lisäks. Se on vissiin noita vähän parempia naapurustoja. Siel vois tavata jotain muita ulkomaalasia ja sit käydä niitten kaa ulkona myöhemminkin. Ja se maksaa vaan jotain 12 €, jeah. Noh, eniveis, on opiskeltava ja tavattava uusia ihmisiä. Ei paha nakki. :)
Jotenkin paljon parempi fiilis kun tajuaa ettei tässä oo mihinkään kiire. Huomenna on joku 5 vastaan 5 -futisjuttukin, minkä tää hostelli järkkää. Sinne vois mennä vähän juoksulenkkareilla riplaileen ja pitään palloo pään päällä.
Nyt on semmonen hieman uupunut, seis olo. Taidan lopettaa tähän ja kattoo taas asuntoja ja espanjankursseja. Ciao! (noin ne tääl sanoo ku mä sanon Adíos)
No comments:
Post a Comment