Arkea Buenos Airesissa

Syyskuu, harmaa arki. No ei sentään. Täällä tuntuu, että jokainen viikko on erilainen, mutta todellisuudessa mulle on jo ehtinyt muodostua kivoja rutiineja.

Asun siis 28-vuotiaan brasilialaisen kanssa, jonka nimi on Marcelo. Meil on tämmönen ihan kiva kämppä, jossa käytävä on ikäänkuin ulkona, ja sit on Marcelon huone, tyhjä makuuhuone, mun huone yläkerrassa, keittiö ja vessa / suihku. Lisäks kattoterassilla on pesukone. Marcelo on mukava tyyppi, mutta tässä kämpässä ei oo ilmastointia, joten en voi asua täällä enää kevätkesällä. Tästä johtuen oon irtisanoutunu täältä 9. lokakuuta lähtien. Pitänee siis taas ettiä uus asunto. Mä kyllä tykkään tästä, ja varsinkin sijainnista, kun tää on niin keskellä kaikkea, Recoletassa, Pueyrredonin metroaseman kupeessa. Kaikesta huolimatta, tää mun huone on niin pieni, että osa tavaroista on vieläkin matkalaukussa, mikä mun mielestä ei ole oikein yli kuukauden reissussa olon jälkeen, ja lattia on melko likanen, eikä tossa viittis tehdä mitään kuntopiiriä. Yhteenveto: kämppä on kiva, mutta karu.

Mun "lähikauppa" on tossa kulman takana sijaitseva supermarketti nimeltä Coto. Sieltä saa varsin monipuolisesti kaikkee, vaikka tuntuukin, ettei täältä saa käytännössä mistään ketjusta niit kaikkea juttuja mitä S-Marketista. Ehkä ne on vaan ne Vaasan Ruispalat, Kultarypsi ja Oltermanni mitkä on aiheuttanu tän tyhjän tunteen sisimpääni :D Vihannekset siel Cotossa on aika kämäsiä, mut en o uskaltautunu semmoseen vihanneskauppaan, enkä oikeestaan halua semmoseen eksyäkään, kun Cotossa voi maksaa Electronilla, ja jokasesta käteisnostosta menee joku 5% maksu, mikä on aivan tajuttomasti pitkässä juoksussa.

Oon käyny jo kerran parturissakin, tossa kulman takana myös (ah, kaikki niin lähellä), ja se makso vaan 30 pesoo eli jotain alle 6 euroo. Vois käydä vähän useemmin kun Suomessa.

Alun perin kaavailemani operaatio terveet elämäntavat on startannu ihan kohtalaisesti. Syön kotona pääosin salaattii, muroja ja leipää, enkä oo syöny mitään sipsejä tms. juttuja paljon ollenkaan. Ravintolassa käyntikin on vähentyny, kun oon heränny siihen tosiasiaan, että rahat ei siihen lystiin riitä koko aikaa. Ollaan tosin Marin kaa käyty torstaisin ennen yhteistä iltapäiväluentoo yhdessä kulmakuppilassa lounaalla, mikä on ihan kiva perinne, jos se on jatkuakseen.

Köyhyys vallitsee ja näkyy kaikkialla. Kerjäläisiä on ihan joka paikassa, ja jopa täällä mun kotikorttelissa ihmiset tonkii aina tiettyyn aikaan vuorokaudesta noita mustia jätesäkkejä, joita ihmiset jättää kämppänsä eteen paikallisen Lassila&Tikanojan talteenkorjattavaks. Ihmiset keksii kyllä mitä mielikuvituksellisimpia tapoja kerjätä rahaa. Metrossa on ihmisiä jotka vaan istuu ja niil on joku kippo ojennettuna, sit mun kotimetroasemal on mies, joka istuu tuolissa ja soittaa mankkaa, joka on sen sylissä. Liikennevaloissa autojen eteen tulee pikkulapsi, joka nousee nurinpäin olevan ämpärin päälle ja alkaa jonglöörata kahdella (kyllä!) tai kolmella pallolla, yleensä huonolla menestyksellä, ja sitten odottaa, että me annettais sille rahaa.

Aattelin kirjoittaa paljon pidemmän postin, mut nyt väsy yllätti, joten pakko jatkaa ens kerralla. Toivottavasti siihen ei mene yhtä pitkää aikaa kuin viime kerrasta on kulunut. Chao!